Wicked fanitusta

Nyt on kotiuduttu taas harmaaseen arkeen ja tuhansien järvien Suomeen. Olin siis torstaista sunnuntaihin Berliinissä. Ja ai että mikä matka. Hikeä ja verta oli mennyt säästämiseen ja rahojen kokoamiseen ja nyt se kauan odotettu reissu sitten tapahtui. Ihanaa! Torstaina kiertelimme siellä täällä, kävimme mm. juutalaisten muistomerkillä, joka oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Sitten saavuimme hotelliin, missä piti vielä kaksi ja puoli tuntia odottaa omaan huoneeseen pääsyä. Mutta siinä ajassa ehti kivasti syömään mansikoita ja juomaan kaakaota aulassa! Ei valittamista. Ja kun hotellihuoneeseen sitten lopulta päästiin nukahdin heti. Eikä ihme, sillä aamulla oli tullut herättyä kolmelta, jotta varmasti kerkeää koneeseen.

Juutalaisten muistomerkki

Seuraavana aamuna sitten lähdimme katsomaan Sans Souciin linnaa ja sen vieressä sijaitsevaa vanhaa kaupunkia. Aurinkokin salli näyttäytyä edes pienen hetken. Jee!

Tuli kierreltyä ihanissa kaupoissa ja ostettua ihanaa kamaa. Kaikki oli niin söpön ja sievän näköistä. Ilmassa myös tuoksui koko aikaa ihana ruoan tuoksu. Teki koko ajan mieli syödä jotakin. Sovitimme myös siskon kanssa yksiä ihania mekkoja, jotka maksoivat yli 80 €. Myyjä suuttui kun emme loputtoman sovittelun jälkeen sitten ostaneetkaan mitään. Hotelilla alkoi sitten valmistautuminen teatteri iltaan… olimme menossa katsomaan Tanz der Vampirea. Ääks!

Sisko sai taiteilla minulle upeat puremat kaulaan. Ja niistä tuli kyllä siistit.

Teatterilla tuli myös ostettua asiaan kuuluva Tanz-laukku. Pelkäsin kovasti sitä että siskoni, joka ei ole musikaalien perään samalla tavalla kuin minä, nukahtaisi ensimmäisellä puoliajalla tai haukkuisi koko homman ihan pystyyn, mutta ei. Siskoni oli ihan yhtä fiiliksissä kuin minä; nauroi ja taputti. Nousi jopa seisomaan loppukumarrusten aikana.

Tanz der Vampire oli upea musikaali! Lavasteet, puvut, maskit ja valot olivat tyylikkäät. Niitä oli ihana katsella. Näyttelijätkin olivat ihastuttavia. Mutta kyllä se meidän Suomen Alfredin vetämä ”Für Sarah” oli koskettavampi ja Herbert hauskempi. Tanssit olivat yhtä leuat loksauttavat kuin Suomessakin. Die unstillbare Gier oli ihana! Sitten haluaisin nostaa hattua Sven Pruwerille, joka veti professorin roolin tuona iltana. Hienoa työtä!

Sitten haluaisin vielä mainita sen että olin hieman pettyny siitä ettei paikanpäällä ollut niin paljon vampyyri faneja, mitä olin odottanut.. tai sitten he olivat naamioituneet vähän liiankin hyvin 😀 .  Näin ehkä yhden tyypin vilahtavan Tanz-fani paidassa vessaan, ja se siitä sitten. Mitä tapahtuu? Kaiken lisäksi edessäni istui eräs nainen miesystävänsä kanssa, joka hyssytteli kaikille ihmisille ja pyyti heitä olemaan hiljaa. Ja aina biisien jälkeen kun osoitin suosiotani normaaliin tapaan, nainen katsoi minua vihaisesti. Väliajalla nainen sitten tuli sanomaan ”Can you, please, just stop screaming?”. Myöhemmin kuulin naisen sanovan saman jollekulle toiselle ja lisäävän vielä lauseen loppuun ”it’s just a musical”. Silloin ihan suoraan sanottuna teki mieli lyödä naista… mitä en siis tietenkään tehnyt. Tässä kohtaa haluaisin nostaa hattua meidän Suomen musikaali ja Tanz-fani porukalle! Meillä uskalletaan fanittaa äänekkäästi, eikä teattereissa (ainakaan kauhean usein) näe samanlaisia rasittavia naisia kuin tuo äskeinen. Loppukumarrusten aikana nainen pakeni eikä jäänyt edes taputtamaan lavalle tuleville näyttelijöille, ja minä rupesin ajattelemaan että olikohan tuo tyyppi nyt oikeassa paikassa.

Seuraavana aamuna menimme sitten käymään Muuri-museossa, joka oli täynnä koskettavia ja jännitäviä tarinoita. Loppu päivä meni sitten syödessä ja shoppaillessa.. Oli kyllä loistava reissu! Kiitos äidille, siskolle ja Päivi-tädille matkareissusta! Ihana fiilis jäi.  Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! 🙂