Tosiaan, lauantaina 5.10.:ttä pääsin vihdoin ja viimein katsomaan Les Misérablesia Tampereelle, ja fiilis oli totta kai ihan mahtava.
Matkassa oli itseni lisäksi äiti, äidin hyvä ystävä Päivi ja kaverini Venla. Kun pääsimme Tampereelle, lunastimme ensiksi lippumme ja siirryimme sitten syömään Rossolle. Kun näytökseen oli aikaa vain puoli tuntia, eivätkä ruokamme olleet vieläkään tulleet, iski pienoinen paniikki. Kun näytökseen oli aikaa enää 20 min, ruoka tuli. En ole koskaan ennen syönyt niin nopeasti.
Ostimme myös upean kortin Venlan kanssa Samuel Harjannelle, joka näytteli musikaalissa Enjolrasta. Oli ihanaa kun herra asteli lavalle kortti mukanaan iloisesti hymyillen!
Näytös oli pähkinänkuoressa aivan huikea kokemus. Musiikki tuntui ytimissä ja itkin kuin vesiputous. Nauraakin sai. Samuelin lisäksi myös Tero Harjunniemellä (Jean Valjean) ja Saara Lehtosella (Eponine) oli upea ääni!
Mutta pari miinusta: Tomi Metsäkedon (Marius) näytteleminen oli hieman levotonta. Ääni oli totta kai ihastuttava, mutta muuten… Ja kohtaus jossa Fantine (Ele Millistfer) erotetaan tehtaasta, oli hieman sekava ja siitä oli vaikea saada selvää. Henkilölle joka ei ole tottunut katsomaan musikaaleja eikä tiedä Les Misin tarinaa, kohtaus saattoi olla vähän hämmentävä. Mutta ah, muuten musikaali oli aivan ihana kokemus! Kiitos tästä.
P.S. Yksi viikko koulua, sitten syysloma !! Yksi viikko! Ääää !!
Pitkälti samaa mieltä. Suuri kumarrus produktiolle siitä, että lavalle oli päästetty vain ja ainoastaan erittäin laulutaitoisia taiteilijoita: musiikki oli korvia hivelevää kuultavaa! Produktion Jean Valjean eli Tero Harjunniemi oli karismaattinen ja komeaääninen löytö pääosaan. Vaikka Metsäkedon näyttleleminen oli hapuilevaa ja tunnetasoltaan köyhää, pisteet hänelle ja ohjaajalle siitä, ettei Metsäketo vetänyt Mariustaan myöskään täysin överiksi: hahmo eli kuitenkin samassa maailmassa muun väen kanssa.
Kiitollinen kunniakkaasta versiosta yhdestä maailman kuuluisimmista musikaaleista! Rohkea veto!
Kortti on kyllä aika suloinen ilmestys! :’)