Lainaa.com

Luokittelematon

Let the sunshine in, people!

14.10.2012, zofia

Uusi teatteri, uusi kaupunki (no, ei niin uusi, viimeksi käyty 8.luokalla), uudet näyttelijät. Kaikki on uutta, apua!! Kaikki alkoi siitä kun kaverini Pieta ilmoitti Facebookissa että nyt olisi yksi lippu saatavissa Åbo Svenska Teaterin Hair-musikaalin ensi-iltaan. Googlaan Hairin… hippimusikaali. Noh, kerran sitä vaan eletään. Ilmoitan Pietalle että minä sen lipun voisin ottaa. Ja lopulta se viikonloppu sitten koitti… Saavun Turun rautatieasemalle, missä Elina ja Siiri venttailevat minua.  Käymme Siirin kämpälle heittämässä kaikki turhat kamat ja häivymme sitten syömään Turun keskustaan. Jaa, että mitä me söimme? Hampurilaisia. Ja ne olivat valtavia… ja niitä syödessä ei voinut välttyä sotkulta.

Ei niin terveellinen teatteriateria, mutta hyvää se silti oli. :)

Ei niin terveellinen teatteriateria, mutta hyvää se silti oli. 🙂

Ruoan jälkeen teatterinovien avautumiseen on enää puolisen tuntia. Menemme ulos ottamaan kuvia teatterista.

Muutama itse ottama kuva teatterista...

Muutama itse ottama kuva teatterista...

Käsiohjelma ja lippu

Käsiohjelma ja lippu

"Huumekohtaus oli uskomattoman tylsä ja turha."

"Huumekohtaus oli uskomattoman tylsä ja turha."

Teatterin sisätiloissa saa heti käsiohjelman kätösiin ja tutustua uusiin ihmisiin. Sitten pääsemme asian ytimeen… itse Hair-musikaaliin. Ensimmäisenä näytöksen aikana järkytyin siitä ettei musikaalissa ollut kunnollista tarinaa, ja musikaalin alkupuolella oli ns. huumekohtaus, joka oli uskomattoman tylsä ja turha. Ja kuten kaverini Siiri tuossa kerran totesi, että ehkä kohtauksella oli piiloviesti nuorille, että katsokaa miten tyhmän ja tylsän näköistä huumeiden käyttö oikeasti on.  Väli-ajalla minulta kysyttiin olinko tähän mennessä tykännyt musikaalista.

”Jaa… ei uskalla vielä sanoa”, totesin.

Ja ihan hyvä etten vielä väli-ajalla Hairia mennyt mollaamaan lyttyyn, sillä toinen näytös oli täynnä väriä, fiilistä, iloa, huumorintajua ja surua! Ja musikaalin Woof niminen hahmo, jota näytteli fantastinen Filip Ohls, oli minun lempparini. Ehkä sen takia, kun hän muistutti yhtä parasta kaveriani niin paljon. Ja hänen laulamansa rakkauslaulu oli niin upea. Meinasi kyynelkin tirahtaa siinä kohtaa.  Kiitos siis tästä upeasta roolisuorituksesta! 🙂

Rauhaa ja rakkautta maailmalle!

Rauhaa ja rakkautta maailmalle!

Ja kun viimeistä kohtausta käydään lavalla, ajattelen ”apua! ei tämä näin surullisesti voi loppua”… mutta sitten lava täyttyy iloisista hipeistä jotka laulavat vielä muutaman kerran ”Let the Sunshine in!”  Yleisö laulaa mukana ja taputtaa. Fiilis on upea ja energinen, sekä yleisöllä että esiintyjillä! Kaikkia hymyilyttää. Ihana olo. Lähdemme vaeltamaan Turun illassa (kello on siis vasta kahdeksan, näytös kesti kaksi tuntia väli-aikoineen) takaisin Siirin kämpille. Hehkutamme miten ihana fiilis on! Hyvänmielen musikaali!

Hair ei ehkä kuitenkaan ole musikaali, jota voisin fanittaa Wickedin tai Dance of the Vampiresin tavoin, mutta kyllä tykkäsin, ja tarkoitus olisi tässä joku kaunis päivä ladata soundtrackiakin mp3:selle. Ja ehkä sitä voisi viimeisessäkin näytöksessä käväistä katsomassa mihin siellä on päästy…


Yksi vastaus

  1. Siiri sanoo:

    Miksi mä en ole tähän mennessä seurannut sun blogiasi? Korjaan tilanteen hetipaikalla!

    Itse olen saanut Hair-fanituksen vähän käyntiin, eilen kävin kolmatta kertaa… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *