Tiesin jo yhdestä Youtube-trailerista että tätä musikaalia minä tulen rakastamaan ja niin kävikin. Jekyll&Hyde oli jotain niin sanoinkuvaamattoman upeaa ja kaunista katseltavaa, että istuin koko näytöksen ajan eturivissä suu auki hämmästyksestä. Riku Nieminen kaksoisroolissa räjäytti tajunnan. Vau…. vau! Anna Victoria Eriksson taas Lucyn roolissa oli sekä seksikäs että koskettava hahmo. Laulu ei jättänyt varmasti ketään yleisössä tyhjäksi.
Valot, lavasteet ja puvut olivat tarkoin ja upeasti tehty. Niitä ei unohda, ei millään. Tämän musikaalin teossa ei olla kyllä menty sieltä missä aita on matalin. Ainoa mikä musikaalissa jäi ehkä kaivelemaan oli se että bändi saattoi joidenkin soolojen aikana soida jopa niin kovaa, ettei itse näyttelijää kuulunut. Muuten kyllä kehun tämän musikaalin maasta taivaisiin. Kiitos, varmasti tulen katsomaan vielä uudelleen! 🙂
(c) Saara Salmi
Eniten mieleen jäänyt kohtaus oli varmaan Hyden ensi riehuminen kaupungin yössä ja laulu ”Elossa”. Myös ”Yhteenotto” toi ihon kananlihalle.
Lavasteet, puvut ja valot olivat huikeita!
Tämä on yksi loistavemmista kauhumusikaaleista joita olen koskaan nähnyt. Musikaaliin oli toki sekoitettu myös salapoliisitarinaa, sciense fictionia ja romantiikkaa. Musikaalin ns. ”opetus” jäi kuitenkin mietityttämään. Onko meissä kaikissa jotain pahaa ja/tai hyvää? Kukaan ei ole täydellinen sisältä? Entä mikä lasketaan pahaksi teoksi ja mikä hyväksi? Minkälaisia meistä tulee kun olemme addiktoituneita johonkin? Minkälaiseksi addiktio alkaa pikku hiljaa muuttua? Näitä jäämme miettimään. Kiitos ainutlaatuisesta teatteri illasta! Loistavaa työtä teette siellä! 😉
Emma (vas. Jennie Storbacka) ja Lucy (Anna Victoria Eriksson) taistelevat Jekyllin rakkaudesta.
P.S. Lyhyt juoniselitys vielä: Tohtori Jekyll herättää vahingossa kokeensa aikana alter egonsa pahan herra Hyden eloon. Hyde herää aina öisin ja alkaa tekemään omia ilkeitä temppujaan ympäri kaupunkia. Lopulta homma alkaa riistäytyä käsistä.
Merkinnät RSS-syötteenä