Okei, homma alkoi siinä sitten kehittyä. Me juteltiina asiasta vanhempien kanssa ja sovimme vielä tärkeimmät jutut koulussa väli-tunneilla. Asia oli päätetty: me lähetään kattomaan Wickediä! Jei! Voisin sulaa onnesta! 😀 Niinpä me tilattiin pyyhkeitä, mutta tuli pikku ongelmia: pyyhkeitä tuli ihan liikaa, tilauksessa oli joku virhe eikä me voitu palauttaakkaan niitä takas, koska muuten meidän olis pitäny maksaa 120 € lasku! Voi ei! 🙁
No, siinäpä sitten alettiin myymään pyyhkeitä ja haaveilee Wickedistä. Me keksittiin jopa oma ”Pyyhe laulu!” (sanat alempana.) Ja ku viikko alko loppua, todettiinpa sitten siinä että: ”oho! pyyhkeet loppu!”. Oltiin saatu kerättyä yli 100 €, mutta vielä rahaa puuttui. Joulukin oli lähellä, joten päätettiin ryhtyä leipomaan pipareita ja myymään niitä.
Elphaba (Maria Ylipää) and Glinda (Anna-Maija Tuokko)
Kun piparit oltiin koristeltu ja saatu valmiiks, saatiin uusi idea: pukeudutaan joulutontuiksi ja myydään niitä sitten ja aina kun joku ostaa, lauletaan joku joululaulu! Kun piparit sitten loppuivat, huomattiin että pipareiden myynti ei ollu saanukaan niin paljon tulosta ku aateltiin (30 €). Vielä piti saada rahaa ruokaan ja junalippuihin. Tallustelin kotiin ja yritin keksiä siinä ideaa että mistä saisi tarpeeks rahaa vielä tähän reissuun. Huomasin sitten yöpöydällä olevan Demin, jonka olin ostanu viime hesan reissulla ja ryhdyin selailee sitä. Ja yhtäkkiä SE iski silmään:
Homma raha
Homma-raha! ”Onko teidän ryhmällänne jokin hanke joka tarvitsee rahaa? Osallistu ja voit voittaa 100€! 13-19-vuotiaille nuorille!”. Heti avasin netin ja ilmoittauduin. Ikävä kyllä hakemuksesta ei tullut mitään kaunista luettavaa, joten pitihän siinä heittää sitten hyvästit palkinnolle. Mutta kun kuukausi oltiin venattu, huomasin että S-postiini oli tullut postia Hommasta. Aattelin poistaa sen, mut en kuiteskaa sitten poistanut. Avasin sen ja aloin lukemaan…
Yhtäkkiä tuoli kaatui ja talo täyttyi mun kiljunnasta! Äiti juoksi paniikissa yläkertaan ja minä tartuin luuriin soittaakseni Hatsulle ja Jennille! ME OLTIIN VOITETTU HOMMA RAHA!! JEI!!!! <3
Ja kun Uusi-vuosi ja Joulu oltiin vietetty, odotettu matkapäivä tuli. En meinannut uskoa sitä herätessäni aamulla. Pompin huoneessani innosta ja kuuntelin isän ostamaa Wickedin Broadway soundtrackia. Eikä siinä vielä kaikki: minä ja kummisetäni Jukka oltiin sovittu edellisenä päivänä, että me päästään hänen avullaan lavan taakse tapaamaan näyttelijöitä! OMG! Nyt tää meni kyl jänskäks…
Teatterille me saavuttiin klo 18.00. koska oltiin sovittu et Jukka tulis hakee meidät narikalta klo 18.10. Näytös alkais vasta klo 19.00. Paikat oli vielä lukossa, joten jouduttiin hetken aikaa venaamaan teatterin ulkopuolella joidenkin mummojen kanssa, jotka olivat ilmesesti kans tulleet kattomaan Wickediä. Pian Jukka saapu paikalle ja me mentiin taikaovesta lavan taakse. Ääk! Kädet rupee vapisee ku muistelen tätä! Käytävät olivat isoja ja valkoisia. Ja me hiippailtiin yhen pukkarin ohi, jonka seinällä roikkui Boqin Peltimies asu. Meinasin ottaa siitä kuvan, mut huomasin et joku oli vaihtamassa vaatteita pukkarissa, joten lähin äkkiä karkuun. Me käveltiin portaita pitkin ja pian huomattiin olevamme lavalla. Ja kukas se siinä meidän nenämme edessä olikan?! Tuukka Leppänen, testaamassa mikkiään! ”Jukka, saataisko me tolta Tuukalta nimmari?” kysyin ja osotin vapisevalla kädelläni Tuukan suuntaan. Jukka nyökytti ja kävi hakemassa sen. Ääk! Nyt se tulee! HELP!! Tuukka kätteli ekana mua, sitten Jenniä ja sitte Hatsua. Sit me juteltiin siinä…jotenkin näin se tais mennä:
Tuukka: Moi, mitä mimmit?
mää: Mitäs tässä.
Tuukka: Monettako kertaa ootte kattomassa?
mää: Noilla eka, mulla toinen.
Tuukka: Onks teillä hyvät paikat?
Hatsu: Mää en tiiä… zofia?
mää: Ei mitkään kauheen hyvät, mut kyl sieltä lavan näkee.
Jenni: Saadaanks me sun nimmari?
Tuukka: Totta kai. Mitkäs teiän nimet on?
mää: Sofia, Sofia ja Jenni.
Tuukka: Mää pistän tähän ”sofioille ja jennille”, okei?
mää, jenni ja hatsu: Okei! (nauraa.)
Sitten Tuukka sano että heippa ja lähti menee (sit se sano et moikatkaa vielä Mariaa ja Anna-Maijaa, todellakin!). Hitto! Oisin tahtonu olla sen kaa kuvassa ja pyytää nimmarin vielä käsiohjelmaan. No, ehkä joku toinen kerta…
Hatsu: Oliks toi siis se Tuukka?
mää: Joo.
Hatsu: Hitsi! Se oli aika söpö!
Ja yhtäkkiä, ihana Glindamme, eli Anna-Maija kulkee meidän ohi sinisessä kylpytakissa ja sillä on kädessä joku juoma. Varmaan kahvia…tai vettä… Jukka ymmärtää meiän ilmeestä et me tahotaan senkin nimmari ja kipaisee hakemassa sen. Anna-Maija tervehtii meitä jokaista ja esittää samat kyssärit kuin Tuukka; ”miten menee?” ”monesko kerta?” ”missä istutte?” ja tämmöstä… Sitten saadaan nimmarit ja Anna-Maija lähtee (hakemaan Mariaa! iik!). Ihana ihminen! <3
Sitten Maria ilmestyy nurkan takaa täydellisen vihreenä ja toteaa että ”terse, tytöt”. Maria kättelee meitä jokasta vuorotelleen, ja kaverini Jenni hiljenee kun Maria kysyy tämän nimeä.
Maria: Niin?
Jenni: Sori, oon nähnyt sut yhes leffas. (Keisarikunta)
Naurua. Sitten nimmareita. Kuva Marian kanssa. Ja siinä se sitten oli! Ai niin, päästiin tsekkaa myös lavasteita ja sitä paikkaa mis Jukka säätelee niitä valoja. huhhuh, ei kyl kiva paikka niille jotka pelkää korkeita paikkoja! 😛 Ja kun lähettiin siirtyy pois lavan takaa, nähtiin vahingossa Antti Lang kalsareissa. Saatiin kyllä hyvät naurut XDD Sitten katsomoon istumaan ja fiilistelemään ihanaa Wickediä <3
PYYHE LAULU
Miksei kukaan osta meiltä pyyhkeitä? Mikset SÄ osta meiltä pyyhkeitä? Et me päästäis Helsinkiin! <3
Merkinnät RSS-syötteenä