Wicked fanitusta

Kirjoitan nopeasti, sillä minulla on alkamassa kohta pyjama bileet Kulissi porukan kanssa… Pari tyyppiä on jo saapunut paikalle. Meillä oli tänään Are-aukiolla Kulissin ja Isottarien flashmobbaus, siitä pitäisi kohta tulla Youtubeen video… Plus sitten esiinnyimme Nuorisoseuran kokouksessa Pinokkio-musikaalin biiseillä.

Nuorisoseura kokouksessa.

Mutta ei siitä sen enempää…olin nimittäin tiistaista perjantaihin Helsingissä, ja kerron teille nyt sitten siitä. Jeih! Tiistaina olin avustamassa Nymfit tv-sarjassa, mutta koska kyseessä on musikaali blogi, en kyllästytä nyt teitä sillä. Keskiviikkona taas kaverini Venla saapui Helsinkiin, ja klo 11, siis aamulla, siirryimme sitten Kansallisoopperalle katsomaan Don Carlos oopperan kenraalia, joissa kummitätini Mari oli mukana. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni oli oopeerassa… kokemus oli jännä. Ja kun näytös oli ohi, lähdimme Venlan kanssa vaeltamaan pitkin Helsingin keskustaa ja minä mm. ostin Marilyn Monroen elämänkerran. Älkää kysykö. Ja kun kello alkoi lähestyä seitsemää, piti siirtyä Kansallisteatterille katsomaan HOMO! musikaalia.

Olin jo luopunut siitä toivosta etten koskaan näkisi HOMO!a ja kun sitten pääsinkin, odotukset olivat korkeat. Tahdoin heti tuhlata viimeisetkin rahani HOMO! t-paitaan, mutta hieman jännitti jos en pitäisikään koko musikaalista, joten päätin ostaa paidan vasta väli-ajalla. Istuimme eturivissä. Ensimmäiset sävelet alkoivat soida Kansallisteatterin lavoilla ja valot syttyvät. Juha Muje seisoo lavalla tyylikkäissä vaatteissa. ”Eiks toi oo Risto Räppääjässä?” kuiskaan Venlalle.

HOMO! oli yksi tyylikkäimmistä kotimaisista musikaaleista

Väli-ajalla olin ihan fiiliksissä. HOMO! oli sytyttänyt pienen liekin sydämessäni. Rea Maurasen homoja vastustava Hellevi Teräs oli aivan mahtava ja sai monta kertaa nauramaan, varsinkin ollessaan lavalla Hellevin omatunnon (Kristiina Halttu) kanssa. Nuorta ja elämää tutkivaa Rebekkaa esittävä Anna Paavilainen oli ihastuttava. Riku Nieminen taas oli ihana nähdä lavalla ilman valkoista hupparia ja hassua ääntä. Ja wow, Riku osaa laulaa! Pienen maininnan ansaitsee myös Olavi Uusivirran ”vaaleanpunainen Hitler”. Upeaa työtä!

Hauska ja itsepäinen Hellevi (Rea Mauranen) suloisen ja hauskan (Kristiina Halttu) omatuntonsa kanssa.

Ja mikä tärkeintä, HOMO! pisti oikeasti ajattelemaan ja kunnolla ihmisoikeuksia ja rakkautta. Suosittelen tätä todellakin kaikille. Ihan kaikille! Mutta minä tästä lähden nyt juhlimaan ystävieni kanssa… jatkan tekstiä myöhemmin. 😀

Seuraavana päivänä…

Hei taas, ihanaiset! Tuli valvottua viime yönä vähän myöhään. Väsyttää siis hieman. Viimeiset vieraat lähtivät juuri äsken…on jo nyt ikävä. Muuuttta mutta… siirrymme nyt RENT-musikaaliin. Ajatukseni RENTistä oliva hieman sekalaiset. Pari kaveriani oli nimittäin mollaneet RENTin ihan p*******  ja pari kaveriani, jotka olivat nähneet RENTin elokuvana, olivat ylistäneet sen maasta taivaisiin. Itse en kuitenkaan mielipidettä vielä viitsinyt muodostaa, olinhan kuunnellut vain Youtubesta RENTin soundtrackin ja googlettanut musikaalin tärkeimmät tiedot. Musiikki oli ainakin tehnyt suuren vaikutuksen… Jos se tuntui jo netistä kuunneltuna sydämessä ihanasti, miltä se tuntuisi livenä? Lopulta koitti se jännittävä torstai, kun olin menossa ystäväni Saran kanssa RENTin ennakkoon Aleksanterin teatterille. Iiihh!!

RENTin mainos.

Oikeasti minun ja Saran paikat oli varattu riville 5, mutta toisen näytöksen aikana siirryimme ”ovelasti” riville 2, koska ennakkoon ei ollut tullut kamalan paljoa porukkaa. Mutta ääntä meistä lähti! Huomasi että koko yleisö oli ihan fiiliksissä! Ja me nousimme vielä loppukumarrusten aikana Saran kanssa seisomaan. Tarkoittaako tämä nyt siis sitä että olen umpirakastunut RENTiin ja menen katsomaan sen vielä uudelleen? Rehellisesti… en tiedä. Musiikki oli loistava! Kuuntelemisen arvoista ja sen tunsi luissa ja ytimissiä. Ja näyttelijät… saivat monta kertaa itkemään, nauramaan ja hämmästelemään. Hahmot olivat herkullisia. Varsinkin Peter Pihlströmin drag queen Angel.

Angel oli musikaalin yksi parhaimmista ja herkullisimmista rooleista!

Sanna Parviaisen Maureen oli rohkea, värikäs ja umpi hauska!

Raine Heiskasen kantava ääni teki teatteri illasta loistavan!

RENTin musiikki ja hahmot koskettivat enemmän kuin tarina.

Mira Luoti hiv-positiivisena stripparina epäilytti aluksi, mutta Miran roolisuoritus teki todellakin vaikutuksen.

Esityksen loputtua saimme vielä nimmarit Saran kanssa Sannalta ja Peteriltä 😉 . Kiitos niistä! Yhteenvetona RENTin musiikki ja hahmot koskettivat enemään kuin tarina. Mutta olisi tässä lähipäivinä jostakin tarkoitus hankkia RENT elokuva.. ja jos joku päivä joku ehdottaisi että lähtisinkö katsomaan RENTiä, olisi se sitten Aleksanterin teatterin produktio tai jokin muu, kyllä minä messiin mielelläni lähtisin. Nyt on ihana syysloma takana. Ei tahtoisi palata takaisin koulunpenkille. Tahdon karata takaisin teatterin lämpimään turvaan… Teatteriin, jossa olen kuin kotonani. Yhdeksän päivän kuluttua minulla alkaa taas Kulissin harkat. Ja kahden viikon kuluttua on Tanssin fanimiitti Seinäjoella, pitää sinnekin junaliput hankkia. Seuraava kysymys sitten on että millä rahalla? 😀

Niin, ja P.S. Kulissin ja Isottarien upean flashmobbauksen löytää täältä: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=ZX3r47eSNvM . Löydättekö minut sieltä? 😀 Hehee. Porukat tulevat pian Kuopiosta…pitää kai siihen mennä nyt henkisesti valmistautumaan. Kiitos ihmisille ihanasta syyslomasta!