Kuudessa Kulissin lastennäytelmässä olen mukana ollut, enkä ikinä ole käynyt katsomassa aikuisten puolten näytelmiä. Vähänkö hävettää… mutta tänä vuonna kuitenkin uskaltauduin katsomaan juhlavuoden kunniaksi. Ja ihanaksi yllätykseksi, tänä vuonna aikuiset esittivät Viulunsoittaja katolla-musikaalin, jota minun on tarkoitus lähteä katsomaan Helsingin Kaupunginteatterille elokuussa. Ja nyt on käynyt sitten sillä tavalla että olen käynyt katsomassa tämänkin musikaalin ladolla kahdesti. Aijaijai. Jyväskylän kaupunginteatterilla olin viimeksi tämän musikaalin nähnyt, eikä se ollut vielä miksikään muuttunut. Mahtavat biisit ja casti! Tarina kuitenkin oli yhtä tökkivä kuin aina… Viulunsoittaja katolla on ehkä yksi niistä harvoista musikaaleista, joista minä en niin paljoa pidä. Mutta ilmeisesti Kulissin versio teki niin suuren vaikutuksen, että se kahdesti piti mennä katsomaan. Jännä nähä mitä Hkt:n produktio tuo sitten tullessaan… Sitä odotellessa.
Eilen oli ollut todella kuuma päivä ja olin ollut kaverillani Lotalla yökylässä. Olin nähnyt edellisenä yönä unta että kävin katsomassa Viulun toisen kerran ladolla… enskarissa olin jo siis käynyt. Ajattelin kuitenkin että ”hyvä esitys kyllä oli, mutta don’t goanna happen”. Lotta kuitenkin totesi että näytös on varmaan hieman kerennyt muuttua enskarin jälkeen, ja että yleisössä voisi törmätä vanhoihin tuttuihin. Kaiken lisäksi Viulu oli menossa tauolle J-kylän typerien (ja tarpeettomien) rallien takia, joten lopulta päätin sitten liittyä messiin.
Ennen teatterille lähtöä oli kuitenkin käynyt niin että olin kastellut mekkoni järvessä, joten jouduin lainaamaan Lotan vaatteita. Ja ei vitsi, rakastan näitä farkkuja ja paitaa! Katotaan pystynkö enää palauttamaan. No ei… kyllä mää pystyn.
Teatterilla näki tietenkin heti tuttuja Kulissilaisia. Porukan päät hieman kääntyilivät kun juostiin halailemaan toisiamme kirkuen. ”Asiallinen teatterimeininki, tytöt..asiallinen teatterimeininki” ihmisten ilmeet kertoivat. Mutta ei siinä hässäkässä sellaista ollut lähelläkään. Teatterissa tosissaan raivostuttaa sellainen porukka, joka vain istuu asiallisena nurkassa, eikä taputa millekään, ei edes loppukumarrusten aikana. Tai jos taputtaa, se on sellaista…ällöttävää ja pelottavaa robottitaputusta. Come on, people, vähän eloa! Teatterilla on kivaa!
Näytöksen aikana vallattiin Kulissin nuorten kanssa yksi rivi. Olin ainoa tästä porukasta, joka oli nähnyt Viulun ennenkin. Näytöksen aikana tuli tietenkin hurrattua ja kannustettua paljon. Pari tyyppiä jopa hyssyttelikin meitä. Ja siksi totean tämän vielä kerran: teatterilla on kivaa! Ja näyttelijät tykkää aivan sairaasti siitä että niitä kannustaa. Se antaa niille lisä-eloa lavalle. Been there, done that. 😉 
Väli-ajalla tuli vähän sitten tuhlailtua kavereitten kanssa kioskiin… tarkoitus oli aluksi ostaa vain yksi pulla, mutta siinä kävikin sillä tavalla että kaverini Tanja söi ”vahingossa” loput pullastani, ja kävi ostamassa tahtomattani uuden. Hankin myös käsiohjelman, koska se oli jäänyt hankkimatta Viulun enskarissa. Plus sitten erittäin kuuma kaakao, joka ei lopulta sitten edes maistunut kaakaolle. Mutta hyvää se silti oli.
pulla numero yksi Viulun väli-ajalla
Pian sitten sekin ihana väli-aika loppui ja piti palata takaisin latoon. Kaivoin esille laukussa olevan viuhkan. Huhhuh, kun oli kuuma. Istuttiin samalle penkkiriville kuin äskenkin. Todettiin kavereitten kanssa että oli hassua katsoa ladossa näytelmää, ilman että itse oli lavalla. ”Tekee koko ajan mieli lähteä riehumaan tonne bäkkärille ja hokemaan ”oon Kulissista, mulla on oikeus olla täällä” ”.
Minun lemppari kappaleeni Viulussa ovat kaiketi ”Perinteet” ja ”Puhemies”. ”Perinteet” kappaleessa on niin väkevä ja energinen meininki. ”Puhemies” taas on hauska, ihana ja…. koko kohtaus on aika suloinen. Biisien sanoista on vain hieman vaikea välillä saada selvää… Mieleenpainuviin kohtauksiin taas kuului se kun Tevje luulee teurastajan ostavan häneltä vasikkaa, vaikka tämä tahtookin Tzaitelin vaimokseen. Tämä kohtaus oli jäänyt mieleen jo J-kylän kaupunginteatterin produktiosta.
Pian sitten koittivat loppukumarrukset ja Kulissin nuoret nousevat seisomaan ja hurraamaan ihan kunnolla. Hyssyttelystä ei enää välitetä. Näytös on sitten ohi… näyttelijät seisoskelevat ladon edessä, ja me totta kai ryntäämme tuttujen kasvojen luokse kehumaan.
”Ihanaa että olitte kattomassa!”
”Joo…tää oli kyllä kiva yleisö ennen tauolle menoa.”
”Tunnistettiin teidän äänet ja oltiin silleen että ”joo, Kulissin nuorethan ne siellä” ”.
Pian sitten koitti se sad moment kun kaikille piti sanoa ”hei, hei” ja lähteä autoa kohti. Nyyh…
Kulissi on periaatteessa kuin toinen perhe. 8-vuotiaasta naperosta siellä on oltu ja kasvettu. Kehitytty esiintyjänä ja saanu uusia ystäviä. Saanu rohkeutta ja itsevarmuutta. Löytäny jotain jota rakastaa. Oppinu tuntemaan ittensä ja muut paremmin. Eikä olla kyllä vähään aikaan lähtemässä täältä minnekään, mikä on todella hyvä asia…. Rakastan Kulissia. Se on osa elämää. Totta kai välillä tulee riitoja ja väittelyitä…kuin normaalissakin perheessä, mutta aina ne saadaan korjattua. Onnea 30wee Kulissille! Rakas olet! <3
Merkinnät RSS-syötteenä