Luokittelematon

Seinäjoen yössä

09.11.2012, zofia

Pahoittelen että teksti tulee näin myöhään, mutta minkäs mahtaa… tällä viikolla ollut kaksi matikan koetta ja tänään fysiikaan koe, joten kiirettä on pitänyt. Plus meillä alkoi Kulississa taas harjoituskausi, mikä tuntuu ihanalle. Tänä vuonna olisi tarkoitus tehdä Pocahontas musikaali, esitykset kesällä, tervetuloa katsomaan 😉 Minä en ole pelkästään lavalla, teen hommia myös käsikirjoituksen puolella. Tunti sitten päättyikin juuri meidän käsikirjoitus tiimin kokous. Fiilis on mahtava!  Mutta nyt, mitä minulle kävi viime viikonloppuna tuolla Seinäjoen yössä? Kerron teille nyt siitä.

Kello lyö jo kuutta, ja minä seison Amarillon edessä. Ketään ei näy. Paniikki. Missä kaikki on?! Lopulta käsken itseäni hengittämään, kerään rohkeuden ja marssin sisälle. Tallustan suoraan ravintolan uumeniin, ja pian löydän pöydän, jossa on tuttuja kasvoja. Hieman jännittää, olen jutellut näiden ihmisten kanssa vain facebookin välityksellä ja pari sanaa tuli heitettyä Vappukonsertissa. Lopulta kuitenkin jännittynyt olo katoaa, ja voi keskustella normaalisti ja kuunnella muidenkin juttuja. Aivan mahtavaa porukkaa! Meitä viihdytti myös läsnäolollaan Leena Rintala, Eeva Saranpää, Heikki Vainiopää, Sami Vartiainen ja kyllä, Jouko Enkelnotko. Leenan, Heikin ja Eevan tulosta olin jo saanut infoa facebookin kautta, mutta Sami ja Jouko olivat ihana yllätys.

Siinä sitä sitten istuttiin, syötiin ja puhuttiin ihanista Tanssin ajoista. Meininki oli mahtava. Paikalla oli myös Frankfurtista asti tullut Micha, joka oli pukeunut Herbert-tyylisesti. Aivan mahtavaa! 🙂 Ruoan jälkeen siitä sitten siirryttiin Cumulus hotellille jatkoille… Niistä ei sitten sen enempää. 😉

Minä ja Jouko.

Minä ja Jouko.

Jatkojen jälkeen odottelin sitten Cumulus hotellin edessä perhetuttavaa Pilviä, jolle olin menossa yöksi. Yhtäkkiä paikalle pörhelsikin ”hieman” humalassa oleva mies, joka osoitti päässäni olevaa punaista hattua, ja kysyi onko minulla oikeasti punaiset hiukset. Totesin kyseessä olevan hattu, ja mies näytti loukkaantuneelta. ”Höh, ei mua sitten kiinnosta”, mies tokaisi ja jatkoi matkaansa. Sellaista sitten Seinäjoella…

Kiitos upeasta illasta! Ensi kertaan sitten! 🙂


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *